275 sanaa, eikä yhtään vähemmän

Numero yksitoista, nuori Turun poika

Kahdeskymmeneskolmas marraskuuta 1974 syntyi uusi jääkiekkolupaus Turkuun. Saku Antero Koivu on TPS:n kasvatti ja hänen isänsä, joka on tunnettu jääkiekkovaikuttaja ja -valmentaja, luotsasi Sakua uransa alussa.

Koivusta tuli kansainvälisesti tunnettu keväällä 1995 kun Suomen Leijonat voittivat ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuden. Koivu oli silloin kaksikymmentä vuotta vanha ja koko maailma katsoi kun nuori suomalainen otti maailmanmestaruus kullan haltuunsa, toimien varakapteenina, Tukholmassa. Koivu oli myös osaa tunnettua Tupu, Hupu, Lupu- ketjua, joka on ollut Leijonien paras ketju, jossa hänen lisäksi oli Ville Peltonen ja Jere Lehtinen.

Sitten NHL:ä kutsui nuorta lupausta, eikä kestänyt kauan ennenkuin Koivu allekirjoitti sopimuksen Montreal Canadiensin kanssa. Hänestä tuli pidetty pelaaja Canadiensien riveissä ja kolmestatoista kaudesta kymmenen hän olikin ensimmäinen eurooppalainen jolla oli ”C”-kapteenin merkki pelipaidassaan.

Tähän aikaan kun Koivun elämä näytti hymyillevän, hän sai tehdä mitä rakasti eniten ja parasta oli se että hänellä oli tyttöystävä, Hanna, hänen tukenaan. Yhtäkkiä, kun salama kirkkaalta taivaalta, Koivu sai tietää että hänellä oli aivokasvain, oli syksy vuonna 2001, Canadiensien kannustajat olivat järkyttyneitä. Koivu toipui syövästä ennätysajassa, hän oli jo kaukalossa keväällä 2002, silloin hän sai myös tuntea sen kuinka paljon hän merkitsi niin joukkueelle kuin kannustajille. Koivun luistelessaan jäälle, kannustajat nousivat istumapaikoiltaan ja taputtivat ja hurrasivat kannustavasti kahdeksan minuutin ajan.

Kesällä hän meni naimisiin Hannan kanssa, 2004 he saivat esikoisena Ilonan ja 2006 kuopuksensa Aatoksen. Hän siirtyi Anaheim Ducksiin 2009, missä Teemu Selännekin pelaa.

Siitä asti kun Koivu selätti syövän hänen elämänsä on ollut yhtä onnellista ”ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”-elämää.

Ihailen Koivua sen takia että hän selätti syövän olemalla positiivinen. Hänellä on kaikkea mitä voisi toivoa, hän on kuitenkin nähnyt vaivaa sen edestä, joten mielestäni hän on enemmän kun sen arvoinen.