tajusin juuri että on oikeesti kauheen helppo olla onnellinen. Minä olen onnellinen. Jo, asiat vois olla paljon helpompaa jos näin ja näin olisi, mutta se ei ois mitään elämää. Elämää on hankalaa, mutta elät kuitenkin vaan kerran, joten teen siitä muistamisen arvoista. Niin että ainakin jollakin on ihanatt muistot kanssani ja joku voi muistella minua lämmöllä. Kelasin vähän elämääni ja löysin vaan yhden asian jonka haluaisin tehdä toisin. En ikinä sanonut mun ukilleni että rakastan häntä, ja nyt on liian myöhäistä. Toivon kuitenkin että hän tiesi sen. Joten mun on pakko kertoa ainakin mun vanhemille että niitä rakastan. En ole ikinä kertonut sitä isälle tai äidille. No mutta, kyllä sekin aika vielä tehdä sen. Mutta haluaisin kertoa HÄNelle että edes välitän hänestä. Hän on paljon kauniimman naisen perässä, ja ei siitä kuitenkaan tulisi mitään, hän lähtee opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja mä jään tänne seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tunne on ihan ihmeellinen. Ei sitä voi selittää. Toivon että joskus voin kertoa hänelle mitä tunnen, ehkä sitt joskus kun en enään tunne niin, jos nyt semmoista päivää edes tulee. 
kuvat: weheartit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti